And My Sign Didn’t Make Sense Without Hers : Challenging Stereotypes in Toni Morrison’s The Bluest Eye, “Recitatif”, and Tar Baby

This thesis focuses on the challenging of stereotypes in three of Nobel Prize winning writer, Toni Morrison's works: The Bluest Eye (1970), "Recitatif" (1983) and Tar Baby (1981). The two novels and one short story provide the best possible terrain to scrutinize the structures of discrimination, the occurrence of stereotypes in them being both widespread and diverse. The works are not discussed in their chronological order since the above mentioned order makes clearer a continuance, where stereotypes are constructed in The Bluest Eye, deconstructed in "Recitatif" , and where Tar Baby provides ways for perhaps getting beyond them. The background for the research is provided by the work of cornerstones of African American literary tradition as well as researchers focused on Morrison. Material discussing stereotypes and otherness is also used, the main theories being the polarity between self and other, as well as historical myths, as studied from a postcolonial perspective. The discussion section is in three parts, so that each work is discussed separately. The first part concentrates on the social and psychological construction of stereotypes in Morrison's first published novel. The argument lies in that the discriminative structures in the all-black community of the novel are actually a consequence of the internalization of white values that are in their part based on dualism and racial myths. This leads to the protagonist's turning into "Other" and eventually into a scapegoat-like figure. The second part discusses how Recitatif may be seen as deconstructing racial stereotypes and prejudices. The two protagonists racial identities are unclear, and the short story provides hints, encouraging the reader to use them in the production of meaning. The clues are then dismissed by new, ambiguous racial codes. In this way, racial stereotypes weaken and the reader may become aware of his or her own, unconscious prejudices. The third part examines opportunities of getting beyond stereotypes in literature, and ideally also in life, as the protagonist largely succeeds in freeing herself from the roles and values imposed on her by the black community. The central conclusion of the thesis is that challenging and deconstructing racist structures in language is still relevant and that these three works in their part prove that literature can have a role in assisting in this process.Tässä tutkielmassa tarkastellaan stereotypioiden kyseenalaistamista Nobel-palkitun kirjailijan, Toni Morrisonin, kolmessa teoksessa: The Bluest Eye (1970), Recitatif (1983) ja Tar Baby (1981). Nämä kolme teosta tarjoavat parhaan mahdollisen ympäristön syrjinnän rakenteiden tutkimiselle, koska niissä stereotyyppien esiintyvyys on sekä hyvin laaja-alaista että monipuolista. Teoksia ei tarkastella kronologisessa järjestyksessä, koska niiden käsittely yllä mainitusti antaa mahdollisuuden nähdä jatkumo, jossa stereotypiat rakentuvat The Bluest Eye-teoksessa, joutuvat dekonstruoiduiksi Recitatif-novellissa, ja kuinka Tar Baby osoittaa mahdollisuuksia päästä niiden yläpuolelle. Taustana tutkimukselle on käytetty niin afroamerikkalaisen kirjallisen tradition kulmakivien, kuin Morrisonin tuotantoa lähemmin tarkastelleiden kirjallisuudentutkijoiden tuotantoa. Myös stereotypioita sekä toiseuden käsitettä pohtivaa aineistoa on käytetty, tärkeimpinä teorioina itsen ja toisen välinen kahtiajako sekä historialliset rotuun liittyvät myytit jälkikolonialistisesta näkökulmasta. Tutkielman analyysiosuus on kolmiosainen siten, että jokaista teosta käsitellään omassa kappaleessaan. Ensimmäinen osuus tarkastelee stereotypioiden psykologista ja sosiaalista rakentumista Morrisonin ensimmäisessä romaanissa. Argumenttina on, että romaanissa esiintyvät mustan yhteisön sisäiset syrjinnän rakenteet ovat muodostuneet valkoisen yhteiskunnan dualismiin ja rotuun liittyviin myytteihin perustuvien arvojen sisäistämisen seurauksena. Tämä johtaa päähenkilön muodostumisen toiseksi ja lopulta eräänlaiseksi syntipukki-hahmoksi. Toisessa osassa tarkastellaan, kuinka Recitatif dekonstruoi rotuun liittyviä ennakkoluuloja ja stereotypioita. Koska henkilöhahmojen etniset identiteetit ovat epäselviä, novelli rohkaisee käyttämään tekstin antamia vihjeitä merkityksen muodostuksessa, vain kumotakseen ne uusilla monimerkityksisillä rotuun liittyvillä koodeilla. Näin stereotypiat menettävät voimaansa, ja lukija tullee tietoiseksi omista, tiedostamattomista ennakkoluuloistaan. Kolmannessa osuudessa tarkastellaan mahdollisuutta päästä stereotypioiden yli niin kirjallisuudessa kuin ideaalisti myös todellisessa elämässäkin, Tar Baby-teoksen päähenkilön onnistuttua pelastamaan itsensä mustan yhteisön hänelle määräämiltä rooleilta ja arvoilta. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että kieleen iskostuneiden rasististen rakenteiden kyseenalaistaminen ja dekonstruoiminen on yhä relevanttia ja että nämä kolme teosta osaltaan ilmentävät, kuinka kirjallisuus voi auttaa tässä prosessissa